Tuumasta toimeen

Käynti Korvaturilla on kiinnostanut jo useamman vuoden ja tänne Rovaniemelle muutto helpotti tämän suunnitelman toteuttamista.En tosin kiivennyt Korvatunturille, koska aika oli rajallinen, enkä sen vuoksi edes hakenut lupaa rajavyöhykkeelle menemiseen. Ehkä ensi kerralla on yksi päivä aikaa enemmän käytettävänä, jolloin Korvatunturin ehtii huiputtamaan. Otin töistä perjantain vapaaksi ja lähdin heti aikaisin aamulla ajamaan kohti Kemihaaraa. Rinkan olin laittanut kuntoon jo edellisenä iltana. Perille Kemihaaraan ehdin yhdeksitoista. Söin parkkipaikalla välipalan, koska suunnitelmissa oli kulkea päivän aikana 16 km, ilman pidempiä taukoja.

Olin hieman yllättynyt reitin helppokulkuisuudesta. Pitkoksia oli aika paljon ja mönkijäuraa koko muu matka aina Rakitsan kammille saakka. Laajat suoalueet olivat tosi näyttäviä ja tarjosivat myös hieman tuulisemman paikan, ja hyttysvapaan alueen.

Koko menomatkan sai nauttia mukavasta säästä. Hieman tuulta, hieman aurinkoa ja lämpötila hieman toistakymmentä astetta. Juuri minulle mieleinen keli. Korkeuseroja välillä Kemihaara – Rakitsan kammi ei ole juuri lainkaan ja ne nousut ja laskut joita on, ovat erittäin loivia. Joissain kohtaa pitkospuut ovat jo ajan hampaan syömiä, mutta onneksi sellaisia kohtia oli vain muutamia.

Kemihaarasta Vieriharjulle on matkaa 10 km ja tuo väli tuli harpottua aivan liian kovaa vauhtia. Aikaa meni vain 2,5 tuntia. Vieriharjulla laskin rinkan pois selästä ja pidin reippaan vartin tauon ja tutustuin Vieriharjun palveluihin. Vieriharjulla on oikein viihtyisä tupa, pieni sauna Kemijoen latvan rannalla sekä liiteri ja wc. Eli aikas täydelliset palvelut. Tässä kohtaa tein suunnitelmaa, että jahka huomenna olisi käynyt murustalta kuvaamassa Korvatunturia, niin palaisin Vieriharjulle yötä viettelemään. Alunperin piti olla kaksi yötä Rakitsan kammin kupeessa, mutta päätin tasata päivämatkoja hieman toisin.

Rakitsan kammille saavuin puoli neljän jälkeen, eli taukoineen koko 16 km matka noin neljässä ja puolessa tunnissa. Matkan aikana en tavannut kuin yhden valkoisen poron ja muutaman kuukkelin, mutta kammilla olikin sitten enemmän porukkaa. Osa oli vasta saapunut, kuten minä, ja osa oli tulossa Korvatuntuturilta tai murustalta. Tässä kohtaa sain yhdeltä retkeilijältä vinkin, että ennen murustalle nousua on leveämpi puro, jossa on aivan kirkasta vettä. Muuten vedet tuolla alueella on humuksen värjäämää ja pienellä makuvivahteella olevaa.

Olin päivän kovavauhtisesta reissusta sen verran väsynyt, että ruoka ei maistunut, vaan päädyin keittämään kahvit ja syömään muutaman leivän. Se riitti oikein hyvin iltapalaksi riitti hyvin pari leipää ja rusina-suolapähkinäsekoitus.

Ilta meni nopeasti teltassa makoillen ja päivän kuvasaalista selaten. Reittimerkinnät, joita kesälle ei kylläkään tarvita, palvelee hyvin talvella hiihtäen tai lumikenkäillen liikkuvia. Itselläni on nykyään aina mukana satellittihälytin, jolla saa myös lehtettyä tekstiviestejä, tarkistettua säätilaa ja onhan siinä myös karttasovellus. Tosin tuo karttasovellus on sellainen, että siinä ei ole yksityiskohtia kovinkaan hyvin esitetty. Ei siis missään nimessä korvaa karttaa.

Ennen puoltayötä alkoi satamaan, ihan niin kuin ennusteessa oltiin luvattu. Yö meni leppoisasti ja sateen ropinaan tuli herättyä muutama kerta yön aikana. Eipä haitannut, vaan saman tien nukahti uudelleen. Suurimman tuskan aiheutti vasempaan reiteen iskenyt kramppi. Perua päivän liian vauhdikkaasta kulkemisesta.

Rakitsan kammin ja Korvatunturinmurustan välinen polku on myös selkeä, helppokulkuista ja ilman mainittavia korkeuseroja. Lähdin liikkeelle minimivarustuksella, eli yksi eväsleipä, vettä, sadekamppeet ja kamera. Keli oli pilvinen, harmaa ja hieman kyllä harmitti, koska tällä kelillä ei mitään hyviä kuvia saisi. Kaiken lisäksi alkoi satamaan juuri kun olin päässyt murustan juurelle ja aloitin kiipeämisen. Puolessa välissä nousua ilma kuitenkin kirkastui ja sattumalta tuli vilkaistua taaksepäin ja Korvatunturi näkyi mahtavana aivan edessä. Samalla pilvet alkoivat hieman rakoilemaan ja minulle tuli kiire kaivaa kamera esille. Onneksi sain sentään muutaman kuvan auringon valaisemasta tunturista.

Pilvet peitti auringon nopeasti ja päätin jatkaa matkaa kohti murustan lakea ja siellä olevaa Rauhanpaalua. Murusta ei ole mikään korkea ja sinne kiipeäminen ei ole kovinkaan haasteellista. Jonkin verran on rakkakivikkoa mutta keikkuvia kiviä ei juurikaan. Murusta päällä oli aika kova tuuli, joten sinne ei voinut jäädä aikaa viettelemään. Murustan laki ei ole avointa vaan siellä kasvaa puustoa aika normaalisti. Tosin rakkakivikon vuoksi laki ei ole umpeen kasvanut.

Kun pääsin takaisin teltalle, oli ruokailun ja ruokalevon aika. Lähdin kuvaamaan heti aamusta, koska suunnitelmissa oli reissun jälkeen syödä, ottaa reipas päivälepo ja sen jälkeen laittaa leiri pakaten rinkkaan ja lähetä paluumatkalle.Syömisen jälkeen tuli otettu liki parin tunnin ruokalepo joten virtaa alkoi taas olemaan ihan riittävästi. Teltta oli ehtinyt hyvin kuivumaan yön sateiden jäljiltä, joten pakkaamisen sai hoidella normi tavalla.

Rakitsan kammilta Vieriharjulle on matkaa aika tarkkaan 6 km. Lähes joka askeleella piti muistuutta, että ei ole mihinkään kiire. Kammilta lähdin liikkeelle neljän aikaan ja Vieriharjulle saavuin parin tunnin saapastelun jälkeen. Vieriharjulla oli sama kolmen miehen porukka, joka oli lähtenyt minua aikaisemmin paluumatkalle. Lyhyen rupattelun jälkeen lähdin etsimään teltalle kaltevasta maastosta tasaista paikkaa. Aivan Vieriharjun päällä olisi ollut todella hyviä paikkoja, mutta kun yöksi ja seuraavaksi päiväksi oltiin luvattu tuulta ja sadetta, niin päädyin jäämään rinteen puolivälistä löytämääni paikkaan. Ilta oli lämmin ja aurinkoinen ja jokunen kuva siitäkin leiripaikasta tuli otettua.

Aurinkoinen ilta päättyi pilvistyvään taivaaseen ja päätin alkaa laittamaan kamppeita sateensuojaan. Pakkasin kaikki ne kammppeet mahdollisimman valmiiksi, joita en aamulla tarvitse. Koko yön satoi ja välillä tuuli nousi rinnettä ylös niin, että se nostatti telttaa ylöpäin. Mikäs siihen oli nukahtaa ja vain kerran taisin herätä kovaan sateenropinaan. Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Heräsin hetikohta viiden jälkeen ja päätin, että nyt on hyvä hetki alkaa laittamaan leiriä rinkkaan, koska sade oli tauonnut. Pikainen aamupala ja pakkaus. Juuri kun olin laittamassa viimeisiä kamppeita rinkkaan, niin taivas repesi uudelleen. Pikaisesti loput kamppeet rinkkaan ja sadevaatteiden vaihto päälle.

Paluumatkalle lähdin heti kuuden jälkeen. Sateessa ei ollut hetkenkään taukoa koko 10 km paluumatkan aikana. Satoi joko kovaa tai hieman vähemmän, mutta satoi. Nyt maltoin mieleni ja sain pidettyä vauhdin aika maltillisena. 10 km matkaa kului aikaa noin neljä tuntia ja matkalla en pitänyt ollenkaan sellaisia taukoja, että olisin ottanut rinkan pois selästä.

Loppuyhteenveto

Korvatunturin reitti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kemihaarasta pääsee toki monelle muullekin reitille ja syvemmälle UKK -puistoon.

Reitti on helppokulkuinen vaikka ainakin sadekelillä joitain kosteikkoja on matkan varrella. Pitkospuiden rapistuminen on vain osa luonnollista kulumista, eikä pidä olettaa että kaikki olisi aina priimaa. Tuvissa en nukkunut, mutta uskon niiden olevan oikein mukavia yöpymispaikkoja, mutta omaa rauhaa rakastavana majoitun enemmin teltassa. 

Jos sinulla on käytössä neljä päivää maastossa liikkumiseen, niin silloin on aikaa rauhassa käydä huiputtamassa Korvatunturi, kunhan muistaa hoitaa vyöhykeluvan kuntoon ajoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *