Retki Kevon kanjoniin oli arvoituksellinen, koska kovien sateiden vuoksi Metsähallitus oli sulkenut reitin. Tiedustelu luontokeskuksesta kuitenkin valoitti tilannetta. Kyseessä oli reitin pohjoisen osuuden ongelmallinen vesitilanne, eli vedenpinta korkealla ja virtaus voimakasta ylityspaikoilla. Meillä olikin suunnitelmissa lähteä Fiellulta kohti Guivia. Fiellun ylityksen vesitilanteesta meillä ei ollut tarkkaa tietoa.

Sulaojan opastetaulut kello 22:00

15.7.2017 ajoimme suoraan Toijalasta Kevon reitin alkupäähän Sulaojalle, jonne saavuimme hieman ennen kello kymmentä illalla. Yöttömästä yöstä oli sen verran jäljellä, että vielä tuohon aikaan illasta oli aivan valoisaa. Etelämmässä tuohon kellonaikaan olisi jo paljon hämärämpää. Aluksi suunnittelimme, että jäämme parkkipaikan läheisyyteen yöksi, mutta päätimme kuitenkin ottaa iltalenkin kannalta ja suuntasimme Luomusjoen telttapaikalla, jonne ei ollut matkaa kuin parisen kilometriä.

Matkalla Luomusjoelle 22:20

Luomusjoen telttapaikka on laaja ja tasaista maata riittää varmaan kymmenille teltoille. Meidän lisäksi paikalla oli kolme porukkaa, joista osa oli muistaakseni Ukrainasta. Näillä Ukrainalaisilla ei ollut oikein mitään ennakkotietoa Kevon tilanteesta ja heille oli siis yllätys, että reitti on suljettu. Miehet kuitenkin päättivät jatkaa matkaa. Kerroimme mahdollisuudesta kiertää reitti Kuivin kautta, mutta se ei oikein heitä kiinnostanut.

Luomusjoen telttapaikka

Luomusjoen telttapaikalta lähdimme kohti Ruktajärveä, jossa meidän oli tarkoitus pysähtyä syömään. Polku Ruktajärvelle kulkee harjun päällä, kahden järven välissä. Jos haluaa päästä helpommalla, niin Loumusjärven rannalla menee polku.

Helpoin osuus harjun päällä kulkevasta polusta

Harjun päältä pääsi hieman korkeammalta kurkkimaan miltä maasto ympäristössä näyttää, joskin polku on kovan käytön vuoksi hieman juurakkoinen. Polun loppupäässä reitti kulkee osittain metsäautotietä pitkin. Luomusjärven rannassa on jonkin verran veneitä ja veneiden omistajat ajavat tätä tietä pitkin veneilleen.

Ruktajärven autiotupa

Luomusjärven telttapaikan ja Ruktajärven väli on kohtuullisen nopea kävellä, pysähdyimme syömään ainostaan reilun kokoisen välipalan ja hieman nautimme auringosta. Ruktajärvellä on jätteiden lajittelupiste, tulipaikkoja, kota ja taisi siellä laavukin olla.

Tauon jälkeen rinkat jälleen selkään ja kohti Geavvogeaslddoa, minne matkaa on vain muutama kilometri. Geavvogeaslddot on kuin paratiisi. Matala ranta ja uskomattoman kirkas vesi. Myös tältä taukopaikalta löytyi wc, puuliiteri, tulipaikka ja jätteiden kierrätyspiste. Rinkat laskettiin maahan hetkeksi kun ihastetiin paikan maisemia. Paikka olisi aivan ihanteellinen olla yötä ja varmaan jostain kohtaa löytyisi tasaista maastoa teltalle.

Geavvogeaslddot

Jälleen rinkat selkään ja päivän viimeinen etappi edessä. Olimme suunnitelleet yöpyvämme Suohppasajalla minne olisi matkaa noin kahdeksan kilometriä. Geavvogeaslddon jälkeen alkaa nousu tunturimaisempaan maastoon. Puuraja jäi tässä kohtaa jotenkin yllättävän nopeasti taakse ja maisemat muuttui toivotunlaiseksi. Näkyvyyttä kilometrikaupalla.

Puurajan paremmalla puolella

Muutaman tunnin jälkeen päätimme laittaa ”tunturikeittiömme” pystyyn. En montaa parempaa paikkaa syödä, kuin lämpöisessä kelissä tunturin rinteessä.

Polku tunturissa on oikein mukava kulkea. Reitillä on muutamia puron ylityksiä joista saa otettua pullot täyteen vettä. Saavuimme Suohppasajalle hyvissä ajoin. Suohppasajaa lähestyessä polku alkaa jälleen laskemaan ja jälleen olimme puurajan alapuolella. Juuri ennen Suohppasajan leiripaikkaa on Suohppasajan joen ylitys. Leveyttä ei ole kuin viitisen metriä, syvyyttä tuolloin oli alle polven. Vaikka virtaus oli jonkin verran voimakas, niin ylitys onnistuu myös kokemattomalta patikoijalta helpolla. Onpahan hyvää harjoitusta Fjiellun ylitykseen.

Suohppasajalta on vain kilometrin verran Kevonseinälle, eli itse kanjonille. Emme edes syöneet, vaan täytimme jälleen pullot ja päätimme vielä jatkaa matkaa. Takana oli jo noin 20 km, joten tässä kohtaa olisi pitänyt malttaa ja laittaa leiri pystyyn. Ei se kanjoni sieltä mihinkään ollut lähdössä, mutta into kanjonin näkemiseen oli vain niin kova, että pakkohan se oli nähdä.

Pienen nousun jälkeen Suohppasajalta maisema muuttui jälleen hieman. Koivikkoa, mutta hyvin harvalukuisena. Polku oli helpohkoa kulkea ja määränpää sai jalan liikkumaan kevyesti ja pian eteemme aukeni Kevon kanjoni.

Aikamme kuvattuamme päätimme jatkaa matkaa alle kilometrin päässä olevalla Gaskkamus Suohppasajalle. Gaskkamukselle pääsimme kahdeksan aikaan illalla. Päivälle tuli melkoisesti mittaa. Matkaa teimme noin 22 kilometriä, liikkeellä oltiin liki 12 tuntia, kahlattiin, ihasteltiin tunturimaisemia ja Kevon kanjonia. Hiemo päivä!

Aamupalan teossa puoli seitsemän aamulla Gaskkamuksella.

Yö Gaskkamuksella meni muuten hiemosti, mutta polttiaisia ja muita sittisontiaisia oli ihan liikaa….kaikki Kevon verenhimoiset ja lentotaitoiset ötökät oli just täällä missä mekin. Uudesta päivästä oli kuitenkin lupa odottaa tulevan mielenkiintoinen. Seuraava eteppi veisi meidät Fiellulle, joka olisi yksi monista tämän retken mielenkiinnon kohteista.

Matka kohti Fiellua alkaa ripsakalla, noin 40 m nousulla takaisin lähes puuttomaan tunturiin. Polku on joutuisaa kävellä ja saimme tehdä taivalta todella mukavassa kelissä. Aurinkoa ja kevyttä tuulenvirettä, eikä verenhimoisia kevolaisia siivekkäitä. Matkaa Gaskkamuksesta Fiellulle on noin 5 km ja Fiellulle tulimme yhdentoista aikaan. Ennen Fjillua alkaa pitkähköltä tuntuva laskun kohti Fiellun ylityspaikkaa. Rinne on osittain hieman haasteellinen kulkea painavan rinkan kanssa, joskin kaikkien normikuntoisten kuljettavissa oleva.

Fiellun ylityspaikalla on vaijeri ylitystä helpottamassa. Ylityspaikka ei ole kovin leveä, vettä oli hieman yli polven ja virtaus oli tuolloin kohtuullisen kova. Kuten alussa kerroin, niin Kevon reitti oli tuolloin suljettuna, koska alueella oli satanut pitkään ja kovaa. Sulku kuitenkin johtui reitin pohjoisen pään tilanteesta, ei Fiellun.

Fiellun ylityspaikka
Fiellun putos on näyttävä
Fiellun kammi

Fiellun alueelle on tehty useampi tulipaikka ja löytyy sieltä kammikin. Kuvailimme putousta aikamme ja sen jälkeen söimme hieman välipalaa. Temän retken fyysisin koitos olisi edessä. Lähtö Fiellulta alkaisi kevyellä n. 100 m nousulla takaisin puuttomalle alueelle. Tuossa kohtaa päivää oli onneksi voimia jäljellä, joten ei muuta kuin rinkka selkään ja kohti nousua. Vaikka nousu on voimia koitteleva, niin sen jälkeen alkaakin aika tasainen taival. Ainakin siis meillä kun kerran suuntaamme kohti Kuivin autiotupaa, emmekä jatka tämän enemään Kevon kanjonissa.

Matkaa Kevon kanjonista Kuivin autiotuvalle tulee noin 13 km. Matkan varrella on joitain lyhyitä nousuja, mutta ennen kaikkea siellä on soistuvia alueita. Ehkä paikat olivat noiden pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi täynnä vettä ja se hieman hidasti matkan tekoa. Paikoitellen tosin oli aivan kuivaa joutuisasti kuljettavaa polkua.

Fiellu jää taakse
Kohti Kuivin autiotupaa

Emme olleet tavanneet kovinkaan montaa kanssakulkijaa matkamme aikana. Ukrainalaiset lähtöpäivänä ja joitain patikoijia oli jokaisella tulipaikalla. Tällä osuudella meitä tuli vastaan naishenkilö, joka kertoi olevansa todellisella patikointi -turneella pohjoisessa. Kaksi viikko sitten hän oli ollut liki viikon patikoimassa Norjassa, edellisen viikon hän oli ollut patikoimassa Haltille ja nyt täällä Kevolla. Sitkeä sissi.

Ylityspaikka tuvan edustalla

Kuivin autiotuvalle saavuimme joskun illan suussa. Paikalla ei ollut meidän lisäksi ketään muuta. Edellisten käyttäjien jäljiltä tupa oli siistissä kunnossa. Kuivin autiotuvan editse virtaa Gamajohka ja tuvan edustalla oleva ylityspaikka on hyvä. Vettä johonkin kohtaan säärtä eikä kovaa virtausta. Päivälle oli jäälleen kertynyt mittaa kohtuullisen paljon. Matkaa parinkymmenen kilometrin verran ja aikaa ….. no koko päivähän siinä meni, niin kuin pitikin. Uni tuli todella nopeasti iltapalan ja iltapesun jälkeen.

Kuivin autiotupa

Yö meni mukavasti, ellei peräti nopeasti. Kuivin autiotuvalle on laitettu käyttörajoitus, sisäilmaongelman vuoksi. Uskalsimme siis olla tuosta rajoituksesta huolimatta yötä tuvassa. Tällä hetkellä Kuivin kämpän tiedoissa on, että sisäilmaongelma on vakava. Ehkä nyt nukkuisimme teltassa, mutta tuolloin sisäilmaongelma ei tainnut olla luokkaa vakava.

Pääsimme lähtemään liikkee sopivan aikaisin eikä edelliset päivät tuntuneet jaloilla ollenkaan pahoilta. Edellisten päivien aurinkoinen sää alkoi muuttumaan uhkaavasti kohti sateista säämuotoa. Liikkeelle lähtiessä oli kuitenkin vielä aivan kohtuullinen keli, joskin housut olivat vaihtuneet pitkäpuntisiin ja paidat pitkähihaisiin. Päivän ensimmäinen etappi veisi meidät Ahkojotgoahtin kammille. Matkaa sinne olisi noin 9 kilometriä ja maasto tulisi olemaan kohtuullisen tasaista. Katselimme kuinka poromiehet lentelivät helikopterille porojaan etsien. Helikopteri teki useampi kierroksia Stuorraroadjan suunnalla ja pian näimmekin moni kymmenpäisen porotokan satojen metrin päässä.

Kun olimme kulkeneet reilun puolet matkasta Ahkojotgoahtin kammille, niin sade alkoi. Nopeasti sadevaatteet päälle ja rinkoihin sadesuojat. Jonkin ajan kuluttua sade muuttui kevyestä kesäsateesta kunnon rankkasateeksi ja ”pisarat” olivat desinlitran kokoisia. Rankkasateen alettua päällemme tuli kaiken edellisen lisäksi ukkosrintama. Olimme Cearvvasgialaskin kohdalla, avoimessa maastossa kun pauke alkoi. Aivan päällämme salamoin mutta onneksemme salamointi tapahtui pilvestä pilveen, eikä maahan päin. Ennen ei ole tullut juostua rinkka selässä, enkä sitä muutamaa sataa metriä enempää juossut. Niin vikkelä en ole liikkeissäni, että salaman harhauttaisin. Onneksi Matkaa kammille ei ollut enää pitkästi.

Kammille päästyämme siellä oli vanhempi pariskunta sadetta pitämässä. Ahkojotgoahtin kammi on hiljan kunnostettu ja siellä oli makuulaveerit hätämajoitusta varten. Tai kai siellä saa muutenkin yötä olla, kuin vain pakon sanelemana.

Ahkojotgoahtin kammi
Ahkojotgoahtin kammi

Teimme kammilla ruokaa ja odottelimme sateen loppumista. Oletimme sateen loppuvan piakkoin, koska noin rankka sade ei tavallisesti pitkään kestä. Oikeassa olimme. Ahkojotgoahtin kammilta matkamme jatkui kohti Njaugoaivin autiotupaa. Matkaa olisi edessä noin seitsemän kilometriä. Tällä osuudella maasto oli vaihtelevaa, koska kosteikkoja oli jonkin verran ja niiden lisäksi oikein mukavasti kuljettavaa kuivaa polkua.

Njaugoaivin autiotuvalle saavuimme iltasella, hieman ennen yhdeksää. Sateen loppumista odotellessa olimme tappaneet aikaa kammilla. Päivälle oli siis jälleen tullut mitta ihan mukavasti vaikka kuljettu matka ei pitkä ollutkaan.

Njaugoaivin autiotupa

Njaugoaivin autiotuvan läheisyydestä löytyy tulipaikka, kierrätyspiste, wc jne. eli täyden palvelun paikka. Myöskin täällä saimme ole aivan rauhassa ja tämäkin tupa oli edellisten käyttäjien jäljiltä todella siistissä kunnossa. Molemmissa käyttämissämme autiotuvissa edelliset käyttäjät olivat muistaneet myöskin sulkea kaasupullojen hanat.

Kuivataksemme varusteitamme, teimme pienet tulet kaminaan. Ilta oli jo pitkälle ennen kuin pääsimme syömään tukevamman iltapalan. Päivällä syöminen oli jäänyt kelin vuoksi hieman pienemmälle, mutta onneksi se ei haitannut matkantekoa.

Yö Njaugoaivissa meni edellisten öiden tapaan hyvin. Teimme kunnon aamuapalan ja edessä olisi retkemme viimeinen pidemmän patikoinnin päivä. Suunnitelmissa olisi, että menemmä samaiselle telttapaikalla viimeiseksi yöksi, jossa olimme olleet ensimmäisen yön. Aamupala, rinkkojen pakkaus, tupa siistiksi, kaasupullon hana kiinni ja rinkat selkään.

Keli oli jälleen muuttunut hyväksi vaikka aurinko ei paistanutkaan. Ilma oli lämmin ja juuri sopiva patikointiin. Päivän ensimmäin osuus veisi meidät takaisin tutulle paikalle, eli Ruktajärvelle, jossa olimme menomatkalla pysähtyneet eväälle. Sama suunnitelma oli tälläkin kertaa, eli ruokailla ja jatkaa matkaa. Matkaa Ruktajärvelle ei olisi kuin sellaiset kuusi – seitsemän kilometriä.

Näkymä kodalta Luomusjärvelle
Ruktajärven kota

Parissa tunnissa olimme perillä Ruktajärvellä ja ruuan teossa. Tässä kohtaa alkoi itämään ajatus, että mitä jos sittenkin painellaan suoraan autolle ja ajetaan Inariin. Takaraivossa taisi elää ajatus lämpöisestä suihkusta. Matkaa autolle olisi enää jäljellä vain kymmenen kilometriä ja kello oli vasta puolen päivän nurkilla, joten palapelin palaset loksahti kohdalleen.

Reissu Kevon kanjoniin oli hyvä. Tätä paikkaa on hyvä suositella kaikille sellaisille, joilla ei ole polvivaivoja. Nousuja ja laskuja, jyrkkiä sellaisia on niin paljon, että matka saattaa tyssätä kesken.

Viitoitukset ovat selkeitä, mutta ilman karttaa ei missään tapauksessa kannata lähteä, varsinkin jos poistuu tuonne Kuivin suuntaan kuten me tehtiin. Neljällä yöpymisellä reissusta tulee vielä miellyttävä ja itse en lähtisi kokeilemaan kolmella yöpumisellä, koska ainakin itselläni se veisi mahdollisuuden killistellä maisemia rauhassa.

Linkit muihin retkiin

Retki UKK puistoon syksy 2018

Retki UKK puistoon syksy 2017

Haltin valloitus 2017 Dibnojoen kautta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *