Kaikki tietävät Karhunkierroksen, nyt myös me.

 

Karhunkierros oli yksi silloisen työpaikkani patikointikerhon kohteista, joten myös meidän piti lähteä tutustumaan kohteeseen. Isolla porukalla emme matkaan lähteneet. Meidän lisäksi työkaveri perheineen, eli matkaseurue koostui neljästä aikuisesta, yhdestä yksitoistavuotiaasta patikoitsijasta ja Trisusta, koirastani.

28 astetta lämmintä ja 23 kg rinkka ovat haastava yhdistelmä. Yhden päivän jos patikoisi noilla ehdoilla, niin ei ongelmaa, mutta viisi päivää alkaa olemaan jo kestävyyttä koetteleva.

.

Retken raikkaina

Reittisuunnitelma

Näillä ehdoilla kuitenkin Karhukierrosta lähdettiin kiertämään. Alustavasti oltiin mietitty, että pidetään päivämatka lyhyinä, jotta voimia riittäisi koko matkan menemiseen

Etäisyydet ovat noin etäisyyksiä Hautajärveltä, josta lähdimme liikkeelle.

Perttumakoskelle

Karhunkierroksen alkupätkä on metsäistä käveltävää. Reitillä on jonkin verran kosteikkoja, joten tuolla välillä hyttysiä oli kiusaksi saakka. Perttumakosken laavu sijaitsee reitin vasemmalla puolella. Reitillä on kunnon opasteet, eli ohitse ei pääse kävelemään. Laavu on rakennettu aikoinaan todella kauniille paikalle. Laavu toimi meille ensimmäisenä taukopaikkana, jossa teimme pelkät pikaruuat.

Vasaojalle

Tauon jälkeen otimme suunnaksi Vasaojan laavun. Suurten kävijämäärien vuoksi metsäisten osuuksien polut olivat kuluneet paikka paikoin aika juurakkoisiksi.

Vasaojan laavu on myös kauniilla paikalla virtaavan veden äärellä. Alueen eteläpuolelta näytti löytyvän laaja alue, jonne mahtuisi useampikin teltta kerralla. Emme kuitenkaan tutkineet aluetta sen paremmin, koska olimme menossa yöksi Savilammelle.

Savilammelle

Illaksi saavuimme Savilammelle. Savilammella on autiotupa, tulipaikka ja wc: t. Emme kuitenkaan aikoneet mennä tupaan yöksi, vaan etsimme teltalle sopivan paikan. Hyvän paikan löytäminen meinasi olla tiukalla, koska ennen meitä paikalle oli saapunut jo useampi porukka. Löysimme sopivan paikan lähempää niemenkärkeä, joka osoittautui erittäin hyväksi paikaksi. Ilta meni nopeasti ruokaa tehdessä ja syömisen jälkeen olimme valmiita nukkumaan.

Video Savilammen riippusillasta

Taivalköngäs, Runsulampi, Oulangan leirintäalue

Retken toinen päivä alkoi yhtä lämpöisenä kuin mihin edellinen päivä oli päättynyt. Aamupalan ja pakkaamisen jälkeen päätimme käydä katsomassa Kanjonin kurkkauksen, ylitettyämmä ensiksi Olankajoen ja kiivettyämme kallioiden päälle. Kannatti mennä, koska näkymät kallion päältä olivat aivan mahtavat.

Seuraavaksi tulimme Taivalkönkäälle, jossa pysähdyimme syömään. Vaikka helle jatkui, niin koitimme pitää kiinni siitä, että syömme riittävästi. Vettä tuli luonnostaan juotua, ja paljon. Vierailumme aikana tuvan viertä wc: lle menevät portaat olivat remontissa. Taivalköngäs on kaunis paikka. Tällaisten paikkojen koluamiseen tulisi olla enemmän aikaa kuin mitä meillä oli käytössä.

Ennen yöpymispaikkaa, Oulangan leirintäaluetta, pysähdyimme Runsulammelle, tosin nimitimme paikkaa tamperelaisittain Ransulammeksi. Runsulampi olisi mitä mukavin paikka leiriytyä. Hiekkaista, kaunista kangasmaastoa. Pidimme hieman pidemmän tauon ja itsemme lisäksi myös mukana ollut koiruus pääsi totuttelemaan veteen. Koiralla tosin riitti makaamaan meno rantaveteen, josta varmasti sai hyvää viilennystä.

Oulangan leirintäalueelle saavuimme viiden aikaan. Olimme etukäteen varanneet saunan käyttöömme, jotta saisimme saunomisen lisäksi pyykätä alkureissun vaatteet puhtaiksi. Sauna ja kylmä juoma tuntui aivan mahtavalta kesken reissun. Leirintäalueella emme viihtyneet sen pidempään, vaan heti aamusta rinkka selkään ja Kiutakönkäälle.

Videot Kiutakönkäästä ja Taivalkönkäästä

Kiutaköngäs on vaikuttava, niin kesällä kuin talvellakin. Tosin talvella täällä vieraillessa oli pakkasta 30 astetta ja repussa olleet makkarat vetivät jäähän. Nyt vastaavasti lämmintä oli liki 30 astetta, joten ääripäät täällä on koettu.

Ansakämpälle

Matkamme jatkui Ansakämpälle. Ansakämppä on Oulankajoen varressa ja sinne pitää laskeutua jyrkkää polkua pitkin. Ansakämppä on uudehko, 20 hengen autiotupa. Kämpän ympäristö tarjoaa paljon paikkoja teltoille ja mahdollisuuden uiskennella kohtuu voimakkaasti virtaavassa joessa.

Ansakämpällä oli käynyt kanootilla väkeä hieman ennen kuin saavuimme sinne ja nuo vierailijat olivat epätietoisia metsäpalovaroituksesta ja tulipaikalla oli vielä tulet meidän tullessa paikalla.

Polku Ansakämpälle ja sen jälkeen tarjoaa mielestäni yhden koko Karhunkierroksen vaikuttavimmista näkymistä.

Kulmakkopuro

Kulmakkopuron historia on sellainen, että sinne perustettiin saha 1900 luvun alkupuolella. Ajatuksena oli uittaa tukit Kulmakkopuroa pitkin Oulankajokeen. Kulmakkopuron virtaus ei riittänyt tukkien uittoon, joten tukit jäivät puron varteen. Vuosia myöhemmin kaadetut tukit myytiin ruotsalaiselle sahalle, joka kävi saamassa tukit paikan päällä sahatavaraksi ja kuljetti ne hevosilla pois. Paikalla on edelleenkin jälkiä toiminnasta, vaikka aikaa on jo kulunut kymmeniä vuosia sahauksen loppumisesta.

Jussinkämpälle

Illaksi saavuimme perille seuraavaan yöpymispaikkaa, eli Jussinkämpälle. Edelleenkään emme havitelleet petipaikkoja autiotuvasta, vaan sopivaa omaa rauhaisaa paikkaa teltalle. Jussinkämpälle oli parkkeerannut leirikoulu tai jonkun ohjelmapalveluyrittäjän patikointiryhmä, sillä tuvan ympäristö oli aivan piukassa telttoja. Löysimme kuitenkin kohtuullisen hyvän paikan lahden pohjukasta, jossa saimme olla rauhassa. Kulmakkojärvi on erittäin kirkasvetinen järvi.

Kohti Juumaa

Pääsimme aamusta kohtuullisen ajoissa liikkeelle ja suuntasimme kohti Kitkajoen vartta. Kitkajoelle saavuttaessa ensimmäisenä tulee vastaan Ylikodan tulipaikka. Päätimme pysähtyä ja tehdä itselle jälleen tukeva välipala. Kahlailua, uimista ja koiran uittamista tovi ja pääsimme hieman pirteimpinä polulle.

Kitjajoen laakso oli kuin pätsi. Ilma ei liikkunut ja etelästä paistanut aurinko pääsi porottamaan suoraan päin. Lammasniemen kohdalla meidän oli pakka antaa periksi ja mennä metsän suojaan tauolle. Tovin levättyämme olimme valmiita Petäjikköpuron jälkeen olevaan nousuun.

Puolitoistakilometriä nousun jälkeen tulee risteys, josta lähdimme oikealle, kohti Peurasuota ja metsäautotietä. Valitsimme tuon reitin, vaikka emme tarkalleen tienneet miten sitä kautta pääsisimme Juuman leirintäalueelle. Onnistuimme kuitenkin pienen kalliokiipeilyn jälkeen pääsemään leirintäalueelle vievälle polulle. Leirintäalueella palkitsimme itsemme jäätelöllä ja illalla meitä odotteli saunavuoro ja pikkuinen pyykkäys.

Porraskoski, Jyrävä, Siilastupa ja Puurosuon laavu

Yö leirintäalueella meni rauhallisesti ja saunassa käynti tuli tarpeeseen, vaikka olemmekin tehneet matkaa helteessä.

Aamusta kuitenkin jälleen rinkat selkään ja tutustumaan Porraskoskeen, Jyrävään ja Siilastupaan. Porraskosken, Siilastuvan ja Porontimajoen kuvat ovat päässeet sellaiseen paikkaan talteen, etten löydä niitä itsekkään. Siilastuvan laavun on rakennettanut aikoinaan Kenraali Siilasvuo.

Siilastuvalta otimme suunnan kohti Puurosuon laavua. Puurosuon laavu yllätti meidät sillä, että paikka oli suuri. Kaksi isohkoa laavua. Paikka näyttää olevan suosittu, koska paikkaa ollaan ikävä kyllä ajan saatossa kirjailtu pahasti. Puurosuolta otimme suunnan Porontimajokea.

Porontimajoella on autiotupa ja myllytupa sekä laavu ja keittokatos. Alueella on luonnillisesti myös wc. Tuvat ja keittokatos on aivan Porontimajoen viereesä, joten paikka on varsin mukavan oloinen. Porontimajoki on tuossa kohtaa matala eikä virtauskaan ollut mikään kova, joten aivan oivallinen paikka virkistäytyä kuumalla kelillä. Porontimajoella emme viivähtäneet välipalaa pidemmäksi aikaa, vaan suuntasimme Iso Kuikkajärvelle.

Iso Kuikkajärvelle, retken päästös

Matkaa Porontimajoelta Iso Kuikkajärvelle ei enää ollut montaa kilometriä jäljellä, joskin heti päästiin jälleen nousun makuun, kun Myllylammen jälkeen noustaan Vattusvaaran päälle.

Iso Kuikkalammella laitoimme telttamme lähellä suon reunaa olevia tasaisia paikkoja. Iso Kuikkalammen laavu jää lähemmäksi tienvartta, joskaan tuo tie ei varmaan ole kovin paljoa liikennöity.

Päästyämme Iso Kuikkalammelle, teimme päätöksen, että jätämme Hopeavaaran, Konttaisen ja Valtavaaran ylitykset toiselle reissulle. Viisi päivää helteessä veivät innon lähteä noihin ylityksiin ja muutenkin koimme, että olimme nähneet tällä reissulla paljon kauniita maisemia.

Mitä jäi mieleen?

Karhunkierroksen parhaimmat maisemat sijoittuvat Taivalkönkään ja Juuman välille. Tällä välillä kulkiessamme suunnittelimme, että paikka voisi olla sellainen, johon olisi hienoa päästä tutustumaan kanootilla. Väli Niittelys – Jäkälämutka on noin 52 km, joten muutaman yön mittaisen rauhallisen reissun tuosta saisi tehtyä

Vaikka Karhunkierros on suosittu, niin tälläkin reissulla muihin kanssakulkijoihin törmää useimmiten vain tuvilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *